Makuuhuoneen uusi lamppu

Viime sunnuntaina shoppailimme Miehen kanssa olohuoneeseen uutta kattolamppua. Mutta kappas, löysimmekin makuuhuoneeseen uuden lukuvalon alennuksesta. Olen siihen melko tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen sen valotehoon; nyt näemme molemmat lukea. Mies asensi lampun tällä viikolla, minä ohjeistin. Hyvä työnjako, tätä lisää ;D

Makuuhuoneemme nurkassa on kehystettynä kuvia mopoistamme ja moottoripyöristä. Ne ovat olleet yhteinen harrastuksemme, jota on ollut jakamassa myös isäni. Olemme pitäneet nyt muutaman vuoden tauon entisöimisestä, mutta kipinä alkaa vähitellen palata. Autoa ja traktoria ollaan vuorotellen vilkuiltu netistä, mutta sopivan hintaista ja kuntoista raatoa ei ole vielä löytynyt. Mutta varmasti joku päivä vielä löytyy!

Mies teki loput keittiökaapin ovet tänään. Niitä olemme nyt asentaneet. Joskus alkuviikosta voi sitten saada jo hieman kuvaa aiheesta. Työn lomassa ollaan herkuteltu choco-dominoja. Nyt takaisin hommiin!

Pitsaa keskiviikon kunniaksi

Joskus on semmoisia päiviä, että kaikki vastustaa. Tänään oli töissä sellaista. Lisäksi kotiin tullessani löysin postilaatikosta KELAN kirjeen. Olin niin varma, että päivän kruunaa opintotukien palautusmääräys. Onneksi niin huonosti en ollut viime vuoden tulojani laskenut, ja kirje sisälsi ikävien uutisten sijaan ainoastaan ilmoituksen vuoden 2010 opintotuista. Huh! Onneksi opinnot ovat ohi, eikä tarvitse enää laskeskella opintotuen puitteissa sallittua muuta tienaamista.

Aku Ankan jälkeen mieli alkoi olla jo hieman parempi. Päätin tehdä meille täksi illaksi ja huomiseksi pitsaa. Olen yleensä tehnyt pohjan itse ja siitä on tullut melko pullamainen. Nyt kuitenkin surffailin ja etsin oikein rapean, pitseriamaisen pitsapohjan ohjetta. Ja sellainenhan löytyi helposti! Käytin seuraavaa ohjetta Pastanjauhantaa-blogista. Oli muuten erittäin hyvä ohje! Lämmitin uunin 250 asteeseen keskilämmöllä, jonka jälkeen käänsin alalämmön päälle. Uunipelti oli uunissa lämpeämässä ja sen päälle vedin leivinpaperilla paistovalmiin pitsan. Uunissa pitsa oli ehkä noin 12minuuttia. Ja rapea, mehevä pohja syntyi. Ehdottomasti tulevienkin pitsojen pohjat tehdään tällä reseptillä.

Jälkiruuaksi innostuin tekemään meille smoothieta baananista ja mustikasta. Niin monissa seuraamissani blogeissa smoothiet ovat nyt olleet pinnalla. Villakettu valmisti superaamiaista ja smoothiet maistuivat myös Marie Elisabet´s Rumissa. Joten pakkohan oli kokeilla! Tämä oli kyllä jo toinen versio. Ensimmäisen version tuhosimme eilen Ystäväni kanssa uimahallin aulatilassa nälkäisinä uinnin jälkeen. Hyvää oli.

Smoothieeni laitoin banaania, mustikoita, mansikkamehua, maustamatonta jukurttia sekä fitnes-muroja. Muroilla saa täyteläisyyttä ja täyttävyyttä. Kaikkia aineksi summittain, satunnainen määrä.

Viime viikonlopun neilikkani vain kaunistuvat! Ne olivat sopivasti sävy sävyyn iltaherkun kanssa! Nyt herkuttelemaan!

Iltapalasämpylöitä

Ompa ollut leppoinen sunnuntai, kun ehdin jo toistamiseen päivittämään blogia! Ihanaa :)

Iltapalaksi leivottiin Miehen kanssa herkullisa sämpylöitä. Niistä riittää eväsleivät huomiselle työpäivälle!

Taikina:
5dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
2rkl sokeria
2tl suolaa
n. 0,5dl öljyä tai voita sulatettuna
sekalainen koostumus jauhoja, vaivataan sopivan pehmeäksi ja annetaan kohota.
Tällä kertaa käytin itse noin 1dl kaurahiutaleita, noin 2,5dl ruisjauhoja ja loput  runsaat 5dl vehnäjauhoja. Määrät ovat kyllä niin mututuntumalla! Yhteensä 5dl taikinaan tulisi laittaa jauhoja kai reippaat 10dl.

Oli hirmu herkullisia!

Valmis vauvanpeitto

Eilen illalla sain vihdoin neuluttua vauvanpeiton valmiiksi. Ilta oli mukava. Kudoin kiivaasti Miehen kainalossa elokuvaa seuraten ja aina välillä teetä hörppien.

Lankana peitossa on Novita Wool. Sitä meni noin 200g. Malli on ihan omasta päästä. Aluksi meinasin sitä vielä leventää helmineulesuikaleilla, mutta prässäyksen jälkeen totesin sen kelpaavan tällaisenaankin. Mitat peitolle 48x65cm. Aika pieni siis on, mutta voinhan kutoa suuremman heti, kun sellaiselle on käyttöä. Hieman harmittaa noiden päiden kupruilu. En kuitenkana jaksanut purkaa tai korjailla. Menköön tämä nyt tällaisenaan, seuraavassa onnistun varmasti jo paremmin.

Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee Marleena!

Neilikoita ja lunta

Olimme eilen illalla vanhempieni luona käymässä. Äitini oli laittanut pitsaa ja erittäin hienoa jälkiruokaa. Laseissa on mansikoita, vaniliajäätelöä ja spritea. Olemme kuulemma syöneet lapsuudessani jonkin verran tuollaista herrkkua ja enkä muistanut ollenkaan! Asettelu oli kaunista ja maku yllättävän hyvä. Täytynee kokeilla joskus itsekin.

Meille on jäänyt joulusta lehtitaikinalevyjä pakkaseen parikin pakettia. Olen tässä miettinyt niille sopivaa käyttötarkoitusta. Eilen paistoin niistä mustikkaviinereitä. Vanilijakreemestä sekoitin pohjalle makeutta ja mustikoita vain päälle. Olisin makeutta kaivannut hieman enemmän, joten mustikoihin olisi voinut lisätä hieman sokeria. Mutta muuten olivat erittäin maistuvia, helppoja ja nopeita leivonnaisia.

Tänään aloitimme aamun -yllätys, yllätys- lumitöillä. Ensi vuonna meillä todellakin on traktori. Lunta on paljon. Onneksi torstaina eräs tuttu kävi pyöräkuormaajalla leventämässä pihaamme. Nyt mahtuu taas lunta reunoille. Hetken aikaa. Olisipa jo maaliskuu!

Kävin eilen töiden jälkeen hakemassa muutaman neilikan oksan, piristämään viikonloppua. Ja piristihän se! Heti tuntuu keväisemmältä, kun on leikkokukkia pöydässä. Nyt menen urakoimaan silityskasani loppuun. Sen jälkeen suunnitelmissa on hauduttaa pannullinen hyvää teetä ja ottaa kudin käteen. Mukavaa viikonloppua!

Keittiöhaaveita

Lähes viikko on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mihin se aika rientää?
Neulerintamalla ei mitään valmista, vauvanpeite edelleen työnalla. Lisäksi huomasin sitä tehdessäni sellaisen ikävän suunnitteluvirheen; peitteestä tulee liian kapea. Joudun siis kehittelemään reunoihin levikepaloja.. Sen siitä saa, kun keksii mallin omasta päästää, eikä tee tarpeeksi mallitilkkuja!

No, peite kuitenkin valmistunee jossain vaiheessa. Sitä ennen tässä hieman makupaloja viikonloppuisesta mökin talvikunnon katsastuksesta!

Lunta oli paljon, mutta mökki oli säilynyt vaurioitta. Sisällä laseja koristi kuura! :) Mukava reissu oli, aivan jäin innolla odottamaan kesää!

Huomiseksi tekaisin meille ruuaksi makkarakeittoa. Kuvassa tärkeämpää ovat kuitenkin nuo pannunaluset! Vanha peritty vohvelirauta sai uutta käyttöä. Toiskaa (=lämmin varastomme ulkorakennuksessa) siivotessani löysin jo erittäin kauan käyttämättömänä olleen vohveliraudan. Aikani sitä pyörittelin ja sitten Miehen pakeille. Nätisti hymyillen yritin kysellä, mitenköhän palaset saisi irti. Kauaa siinä ei aikaa tuhraantunut ja niin oli Marlella kaksi uutta ihanaa pannunalusta. Kovassa käytössä olleet jo parisen viikkoa.

Ja sitten itse päivän pääaiheeseen, keittiöön. Keittiömme kaipaa kipeästi remonttia. Kaapistot ovat peräisin vuodelta -86 tai -87, jotain sinnepäin. Miehen kanssa olemme kuitenkin hieman pyöritelleet ideaa talomme laajentamisesta. Siitä johtuen emme viitsisi nyt satsata hirveästi rahaa keittiöremonttiin, koska laajennuksemme muuttaisi myös pientä keittiötämme hieman suurempaan suuntaan. Näin ollen tulisi löytää edullinen tapa tehdä facelift eli kasvojenkohotus vanhalle keittiölle.

Asiaa on tuumailtu aika kauan. Mies päätti kokeille töissä, miltä näyttäisivät valkoiset pelliovet. Mies on siis töissä yrityksessä, joka tekee alihankintana ohutlevytyöstöä. Siellä oli kuulemma jo aikaisemmin tehty työkaverillekin keittiöön ovet pellistä. Ja tuumasta toimeen. Ensimmäisessä kuvassa toinen ovi havainnollistaa järkyttävää nykytilannetta. Ovet ovat täydelliset! Juuri sellaiset halusin. Nyt tehtiin siis ensin kaksi ovea, loppuja odotellessa. Hieman ne vielä kumisevat, mutta siihenkin on kuulemani mukaan jo keinot keksittynä.

Nämä ovet saataisiin etuisasti ja ei tarvitsisi tässä välissä sijoittaa niin isoa summaa koko keittiön remontointiin. Mietimme vielä asiaa, mutta olen melko varma siitä, että ovia ei enää irroitetta. Lisää vain tilaukseen :)

Mukavaa viikonloppua! Menen nyt jatkamaan peitteen kutomista.

Lusikkaloota

Meille on siunaantunut yhteensä kolmen sorttisia ruokailuvälineita. Kaksi sarjaa on arkikäytössä ja yksi odottaa juhlia yläkaapissa. Arkiaterimienkin kanssa on kuitenkin ollut sellainen ongelma, että ne eivät ole tahtoneet mahtua yhteen lusikkalaatikkoomme. Viime viikonloppuna Mieheni rakenteli meille laatikon toisille aterimille. Pidän laatikosta kovasti, olin sitä jo jonkin aikaa toivonut. Ainoana pulmana on enää koristelu. Haluaisin kiinnittää laatikon kanteen ja kylkiin jotain. Kylkiin voisi taivuttaa vanhat haarukat ja ne toimisivat ripoina. Mutta toisaalta kanteenkin olisi mukava saada jotain.. Hieman on vielä mietinnän alaisena, nämä koristeet. Tällä hetkellä kannen päällä ovat kokeilussa vanhat palkintolusikat.

Huomenna on hieman erilainen päivä, menen Seinäjoelle pitämään loppiaisena valmistelemani luennot. Nyt on aika hyvä fiilis, ei jännitä. Aiheena on siis nuoret markkinoimassa, yleisönä toisen asteen opiskelijat. Pitäkäähän peukkuja!

Lauantaina starttaamme aamuvarhaisella Alavudelle, mökkirantaan. Saan vihdoin otettua joitakin kuvia mökistämme myös tänne! Olisin toki jo aikaisemmin esitellyt kuvia, mutta juuri mitään ei ole jäljellä koneen kaatumisesta johtuen. Matkaseurana lauantain Mies ja isä. Aion linnoittautua takapenkille sukkakutimen kanssa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Päivän piristys!

Tuollaiset ihanuudet olivat tänään odottamassa minua postilaatikossa. Työpäivä kyllä kieltämättä hieman tympäisi, kuten niin usein tässä vaiheessa viikkoa (kun ei olla vielä puolivälissä..). Ihana tätini oli lähettänyt minulle kääntölapaiset, jollaisiin en ole aikaisemmin törmännyt. Lapasten idea on siis se, että toiselta puolelta ne ovat mustat ja toiselta puolelta harmaat. Lapaset voi kääntää mielialan tai vaikka pukeutumisen mukaan passelin värisiksi! Ja mikä parasta, paketissa oli mukana myös ohje. Joten jossakin vaiheessa koitan työstää myös itse tälläiset! Kiitoksia vain tädilleni, luet tämän varmaan jossain vaiheessa!

Illan ratoksi olen parsinut sukkia. Isäni kiikuttaa aina puhki menneitä sukkiaan minulle parsittavaksi. Parsiminen on rentouttavaa. Parasta siinä on ajatus ekologisuudesta; siitä, että ei aina tarvitse kutoa kokonaan uusia sukkia. Samallahan se säästää myös omaa "vaivaa". Vaikka sukkia onkin mukava kutoa, en ehtisi mitään muuta tehdäkään, kuin uudistaa perheeni miesväen sukkavarastoja. Parsiminen antaa tilaa muillekin käsitöille ;D

Kuvassa olevista sukista haluan vielä pari riviä kirjoittaa. Varret ovat isäni äidin eli Isun kutomat. Ne olivat vuosia lavattomat. Käytimme niitä äitini kanssa säärystiminä hiihtäessämme - nimenomaan hiihtäessämme, emme muuten. Kerran isäni esitti hartaan haaveen, että voisikohan noihin varsiin vielä kutoa uudet lavat. Asia oli tärkeä, koska nämä varret olivat meidän taloudessamme ainoat, jotka olivat jääneet edesmennen Isun kutomisista jäljelle. Ja niin minä erääksi jouluksi taituroin pahoin vanuneisiin varsiin isälleni uudet lavat. Voi sitä riemua; samoissa sukissa kahden rakkaan ihmisen käden jälki, ainoan lapsen ja oman äidin! Siksi näitä sukkia edelleen parsitaan ahkeraan :) Huomatkaa lisäksi reiän pieni koko! Isä alkaa ottaa neuvosta vaarin ja tuoda sukat ajoissa korjaukseen. Pienet reiäthän on tietenkin helpompi parsia umpeen.

Parsimisessa ehdottomana apuvälineenä on Lapuan tädeiltäni perimä "kärpässieni". Se laitetaan sukan sisään ja sitä vasten on sitten hyvä ja tukeva neulaa viuhutella. Parsimisjäljestä tulee tasaista ja napakkaa sienen avulla. Kerrassaan loistava keksintö!

Lyhyen pikapostauksen meinasin tehdä, mutta tällehän kertyi mukavasti pituutta! Näissä merkeissä mukavaa kuluvaa viikkoa kaikille! -Marleena

Lumentäyteinen viikonloppu

Huh huh. Mun puolesta sais tuo lumen tulo jo hetkeksi loppua. Vaikka meilläkin ihan kohtuu suuri piha on, ei siellä enää ole yksinkertaisesti tilaa uudelle lumelle! Lisäksi tämä kirottu suojasää on saanut lumet tippumaan katoilta ja jässähtämään isoiksi kasoiksi meidän pihaan. Hirveä homma kolatessa, aamua iltaa on Miehen kanssa huhkittu. Isäkin oli tänään avustamassa, kun meinasi usko loppua. Mutta nyt on sitten katot tyhjinä, pitäisi jatkossa päästä helpommalla. Ja Miehen kanssa on yksi asia päätetty. Nimittäin se, että ens talvena meillä on raktori. Piste.

Tässä vielä muutama kuva ihanasta(not!) lumitulvasta.

Viikonloppu on kulunut vanhempien luona kyläillessä. Käsityöt ovat siis edistyneet mukavasti, kun on kerrankin malttanut vain istua. Mustaa matonkudetta on kuusi ihanaa kerää, jatkan nyt sillä vessanmattoprojektiani, josta jo aikaisemmin esittelinkin kuvaa. Lisäksi teen vauvanpeittoa samaiselle vauvalle, joka sai jo sukat. Olen koukussa palmikkoneuleeseen! Vaikka olen hidas kutomaan, palmikkoneule tuntuu edistyvän nopeasti. Ajattelen aina, että vielä yksi palmikko.

Tänään anopin kanssa uusiokäytimme erästä vanhaa turkkia. Talja on tällä hetkellä koekäytössä meidän makuuhuoneessa. Mukavan lämmin paljaalle jalalle! Turkin rippeistä voisi vielä saada ommeltua toisenkin taljan.. :) Erittäin mielenkiintoinen kokeilu!

Sukkailua ja etätöitä

Tervehdys kaikille! Ja mukavaa loppiaista..
Mies joutui töihin täksi päiväksi, itselläni on vapaa. Nousin aamulla kuitenkin jo aikaisin ylös ja olen tehnyt töitä itsekin, kotoa käsin. Olen kyllä ehdoton etätöiden kannattaja ja toivoisin voivani tehdä niitä mahdollisimman paljon! Kotona voi olla yöpaitasillaan ja villasukat jalassa (kuten minä tänään!). Häiriötekijätkään eivät ole niin suuria kotona, varsinkin kun on yksin kotona. Työskentely on tehokkaampaa.
Aamu alkoikin siis töiden merkeissä tietokoneen ääressä seurana hyvää teetä.

Jännitän esiintymisiä ankarasti. Ja toisaalta rakastan esiintymistä ylikaiken. Nykyisessä työssäni en pääse esiintymään tai suunnittelemaan luentoja. Onneksi kuitenkin päätyöni ohessa pystyn tekemään satunnaisia luennointeja. Nyt on tulossa toisen asteen opiskelijoille messukoulutusta. Olin viime vuonna vetämässä saman koulutuksen, joten toivon mukaan jännitys on hieman pienempää kuin viime vuonna. Kaivoin aamulla vanhat matskut esiin ja aloin työstämään uutta pakettia ensi viikon perjantaiksi, jolloin koulutus on.

Ja koska välillä täytyy pitää tauko, olen viimeistellyt yösukkani. Ne ovat tosin aika löysät, eivätkä varmasti pysy kovin hyvin jalassa yöllä. Täytyy ehkä miettiä jotain kuminauhan tapaista tuohon suulle..? Tai sitten vain jatkan vartta pidemmäksi.

Lisäksi lähipiirissämme odotetaan vauvaa. Vielä ei tiedetä sukupuolta, ja laskettuaikaikin on kesällä. Kudoin silti jo uudelle tulokkaalle sukat. Toivottavasti tuli sen kokoiset, että niitä voi käyttää sitten syksyn kylmetessä!
Olen ollut hyvin vähän tekemisissä pienten vauvojen kanssa, joten koon hahmottaminen on vaikeata. Mutta, ajan  kanssa sitten varmaan kokemustakin karttuu enemmän :D Myös nämä sukat viimeistelin tuossa taukoillessani.

Nyt aion aloittaa siivouksen. Jää viikonloppuna aikaa kaikelle muulle, kun siivoilee nyt!:)

Leivinuunin lämpimäisiä

Uudenvuodenaattomme kului mukavasti leivinuunia lämmitellessä. Leipomukseni onnistuivat melko hyvin. Yllätyin itse, miten ensikertalaiseltakin homma hoitui. Ensin paistettiin ropsua (tai ressua) lämpötilan tasaamiseksi. Tästä päävastuullisina olivat yhteistyössä Mies ja isäni.

Seuraavaksi uuniin laitettiin ruisleipää. Toinen uunillinen sisälsi ranskanleipää. Seuraavaksi oli pullapitkojen vuoro. Yhden kreikkalaisen leivänkin paistoin jo aikaisemmin täällä jakamani ohjeen mukaan. Lopuksi laitoin vielä jälkilämpöön kaura-omenapaistoksen. Se herkku tosin hupeni niin nopeasti iltakaffeella, ettei kuvaa ehtinyt ottamaan!

Joulu sai tänään väistyä. Jouluverhot on otettu alas verhotangoilta ja keväisemmät versiot vaihdettu tilalle. Mies on ollut tänään korvaamattomana apunani <3 Huomenna on mattojen vuoro. Nyt palaan sohvalle rentoutumaan hyvän elokuvan, Miehen ja kutimen seuraan. Palataan!