Lähes valmis keittiön tuunaus

Niin viikko taas vierähti, kotona puuhastellessa. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja viimeistelin keittiömme kuvauskuntoon.

Kotimme on siis valmistunut 1987. Keittiö oli alkuperäisasussaan. Kaapistot ja ovet olivat periaatteessa melko hyväkuntoisia ikäänsä nähden (äidille kiitos hyvästä huolenpidosta ja ahkerasta siivoamisesta!). Kuitenkin jotain uutta ja oman näköistä piti saada.

Miehen kanssa pyörittelimme kahta vaihtoehtoa mielessämme. Olisimme voineet hankkia upouuden keittiön. Tai sitten tuunata vanhaa. Ja päädyimme jälkimmäiseen. Perusteluna päätökseen olivat tulevaisuuden suunnitelmat. Meillä on haaveissa laajentaa taloamme muutaman makuuhuoneen verran. Tällä hetkellä keittiö on hyvin pieni ja laajennuksen myötä haluamme samalla myös pientä lisätilaa keittiön puolelle. Nyt uusi keittiö olisi siis laajennuksen kannalta hankala juttu. Sijoittaa ensin iso summa keittiöön, jota ei kuitenkaan pysty hyödyntämään kokonaan uudelleen laajennuksen myötä. Näin päädyimme keittiön kasvojen kohotukseen.

Ensin muutama kuva lähtötilanteesta.

Keittiökaapistojen rungot säilyivät samoina, vaihdoimme vain ovet ja vetimet. Mies teki töissä ovet pellistä. Ne ovat siis nyt kestävät pinnaltaan ja helpot pitää puhtaina! Ääni ovissa oli ensin varsin kumiseva, mutta huopatassuilla saimme kivasti vaimennusta aikaan. Keittiön tasoista onkin ollut jo esittelyssä kuvia. Ne maalasimme mustiksi. Lisäksi ikkunan alle teimme tyhjään tilaan avohyllyjä ja niiden eteen ompelin verhon.

Pienestä keittiöstä on muuten hankala taiteilla hyvännäköisiä kuvia! Seuraavana remonttikohteena on puuhella. Punainen tiili saa valkoisen pinnan, kunhan inspiraatio iskee.

Nyt keittiö on mieleinen. Tykkään. Kovasti. Ovet ovat niin ihanat, etten voisi parempaa kuvitellakaan. Lisäksi tuo verho miellyttää silmää myös kovasti. Verhon käytännöllisyydestä en vielä tiedä, se on vasta testissä.

Näissä merkeissä mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee Marleena.

Ystävät ovat elämän suola

Tällä viikolla olen ollut poikkeuksellisen paljon tekemisissä ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Olen yleensä melkoinen kotikissa, joka nauttii eniten kotona olemisesta. Olen toki seurallinen, rakastan ystäviäni, mutta koti on siitä huolimatta maailman paras paikka. Silti nyt mielessä pyörii suuri kiitollisuus ystävistä ja läheisistä sukulaisista. Turvaverkko on aika hyvä juttu <3

Seurallisen viikon johdosta raportoitavana ei ole kuin leipomuksia. Tänään meillä kävi ystäväpariskunta iltakaffilla. Leivoin suklaakeksejä, kanapiirakkaa sekä pienen pienen banoffee-kakun. Banoffeessa on siis keksipohja, kinuskikastiketta, banaania sekä kermavaahtoa. Se on tällä hetkellä yksi suurimmista herkuista!

Sairastelua

Ihan tylsä viikko ollut. Minulla hirveä flunssa päällä, Miehellä jokin vatsaflunssa. Puolikuntoisia oltu koko viikko, mutta sinnikkäästi vain oltu töissä. Eilen oltiin tosi tosi väsyneitä, ja niin nukuimmekin vahingossa kolmen tunnin päiväunet! Tänään ei sitten olekaan paljon muuta tehty, kuin nukuttu, syöty vähän ja nukuttu lisää.

Alkuviikosta sain ranteenlämmittäjäni valmiiksi. Täältä tullaan uusi työviikko, maanantaista eteenpäin ei enää käsiin ole kylmä!

Ranteenlämmittimet ovat hieman eriparia, tämä lanka vaatisi isomman pinnan raidoittuakseen tasaisesti. Yleensä kaipaan tasapainoa ja tasaisuutta, mutta näissä tämä ero ei haittaa. Pidän näistä kovasti.

Nyt kastomaan Putousta Miehen kainaloon. Illan menuuna vielä itsetehtyjä sämpylöitä (pakastimesta) ja jätskiä. Lisäksi aion jatkaa vauvannutun neulomista ja Lankakaupan tyttö -kirjan lukemista. Alan vähitellen turhautua tähän sairastamiseen, en jaksaisi enää maata yhtään. Mutta toivottavasti tämä köhä pian selättyisi. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! -Marleena

Iltakahvit

Vanhempani tulivat tänään iltakahville meille. Usein minä ja Mies vierailemme vanhempieni luona perjantai-iltaisin - ja lähes yhtä usein me keittelemme kahvit maanantaisin. Hassua, että puolentoista vuoden aikana on muodostunut tuollainen rutiini!

Tänään herkuteltiin muumimamman pannareilla, joihin ohjeen nappasin jostain viehättävästä blogista. Sen lisäksi tein jyväisiä leipäsiä. Leipästen ohjeen muokkasin tästä. Pellavansiement jätin pois ja tilalle laitoin jotakin sekalesettä, jota sattui kaapista löytymään. Ja kyllähän oli maistuvia!

Viime viikolla sain vihdoin viimeisteltyä meidän uuden vessanmaton. Yllättäen ystävälle tupaantuliaiseksi tehty vihreä matto miellytti kuitenkin enemmän omaakin silmää, kuin tämä musta yksilö. Sinällään omituista, yleensä musta viehättää eniten.

Nyt puikoilla itselle ranteenlämmittimet. Palelen töissä tietokoneen ääressä välillä niin raskaasti, että ranteisiin on saatava lämmikettä. Toivottavasti saan ne pikoihin valmiiksi ja pääsen esittelemään ne myös täällä.

Antoisaa alkavaa viikkoa! -Marleena

Kaaoksen keskellä

Viime viikonloppuna saimme keittiönkaappien uudet ovet paikoilleen. Viikolla sain huushollin järjestykseen ja olin onnellinen. Ja niin tuli jälleen uusi viikonloppu - ja uusi kaaos. Kuin pommi olisi räjähtänyt, koko talo on täynnä tavaraa. Otimme heti lauantaiaamusta työtasot irti keittiöstä ja maalasimme ne mustaksi. Tämät tarkoitti sitä, että työtasot oli tyhjennettävä kaikesta ylimääräisestä roinasta. Samoin tyhjäyskomennus tuli myös ylimmille hyllyille kaikissa alakaapeissa. Tavaraa siis on nyt joka paikassa.

Maalatut tasot näyttävät paljon paremmilta, kuin mitä Miehen kanssa uskalsimme toivoa. Nyt muutama makupalakuva. Koko loppu keittiöhän on vielä sellaisessa kaaoksessa, että kuvaaminen on mahdotonta.

Osallistuin Facebookissa käsityöhaasteeseen, jossa tulee tehdä jotain itse käsillä viidelle osallistujalle. Tässä ensimmäinen tuotos haasteeseen liittyen. Perjantai-iltana vein saajan postilaatikkoon nämä värikkäät sukat, toivottavasti oli mieleiset! Ja sukat kudoin tietenkin. Olen armoton villasukka-fani. Käytän itse villasukkia oikeastaan koko ajan, paitsi keskikesällä. Lisäksi villasukkia on niin mukava kutoa!

Oikein rauhallista sunnuntaita kaikille!

Purkkeja ja purnukoita

Innostuin tässä siivoukseni lomassa kuvailemaan purkkejani. Olen ryhtynyt tekemään viikkosiivot torstain. Näin jää viikonlopulle enemmän aikaa kaikkeen muuhun mukavaan hommailuun.

Tänään kuitenkin jotenkin laiskotti ja päädyin pyyhkimään pölyjä purkeistani. Minulla on addiktio purkkeihin. Niissä on niin ihanaa säilyttää kaikenlaista tarpeellista. Pidän siitä, että asioilla on paikkansa.

Pyykinpesujauheet ja pumpulit säilyvät kätevästi perityissä lasipurkeissa.

Kotitölkit ovat suosikkeja.

Kissanruuat säilyvät niin ikään kätevästi kotitölkissä.

Lieden takana on Pentikin aarteita.

Keskimmäin on joululahja rakkaalta ystävältä. Purkeissa sisällä on teetä. <3

Mukavaa viikonloppua toivottelee Marleena!

Kiirettä pitää

Huh, miten viikko vierähtää nopeasti! Keittiökaappien uudet ovet ovat paikallaan, mutta paljon on vielä silti hommia. Ajattelin nyt samalla käydä kevätsiivomielessä läpi kaikki kaapit, kun niitä nyt on tongittu muutenkin. Se projekti on vielä niiin kesken, että lähes masentaa.

Toisekseen laina- ja asuntokaupat ovat pitäneet meidät kiireisinä ja mietteliäinä. Olemme lähes puolitoista vuotta asuttaneet Miehen kanssa kahdestaan lapsuudenkotiani. Vanhempani ostivat kolmion kerrostalosta läheltä keskustaa. Ja me ostimme talon heiltä. Erinäisistä ASP- eli asuntosäästökuvioista johtuen kauppa saatiin kuitenkin viralliseksi vasta tänään. Nyt talo on meidän nimissämme virallisesti. Mutta sen aikaansaaminen on väsyttänyt. Kaikenlaista paperisotaa pitänyt käydä, moneen suuntaan.

Tässä vielä muutama kuva kodistamme.

Yritän ehtiä päivittelemään jotain järkevämpää loppuviikosta. Nyt on takki niin tyhjä. Olo on onnellinen, kun saatiin kauppa vihdoin viralliseksi, mutta väsyttää jotenkin oudosti silti. Menen silittämään ison pyykkivuoren, josko se olisi riittävän ei-ajattelua -vaativaa hommaa täksi illaksi. Palataan!