Viikonlopun voima-aamiainen

Joskus elämässä tulee takaiskuja vastaan. Nyt tuli itselleni yksi vastaan. Lauantaiaamuna yritin voimaannutta itseäni kunnon aamiaisen parissa. Ohranryynipuuroa, kotitekoista mehua ja hyvää luettavaa. Ei toiminut vielä lauantaina, mutta nyt on jo parempi olo. Nokka kohti uusia haasteita!

Leipää

Kesän aikana on tullut jälleen leivottoa melko paljon leipää. Rakastan uunituoretta leipää. Usein minulla onkin tapana laittaa leipätaikina kohoamaan sunnuntaisin. Silloin ei saa kaupasta tuoretta leipää, mutta Mies tarvitsee maanantaiksi töihin eväsleipää. Jos sunnuntaina on tulossa vielä vieraita kylään, teen kaksinkertaisin annoksen ja tarjoamme Miehen kanssa kahvin seuralaiseksi tuoretta leipää kinkun, juuston ja kurkkuviipaleiden kera. Miehen sisko kyllä kysyikin jo, että leivotko joka sunnuntai sämpylöitä. En leivo, silloin vain kun huvitttaa.

 Sämpylöiden ohjeen olen jo aimmin jakanut kanssanne, se löytyy täältä.

Tänä kesänä olen opettelut tekemään myös vuokaleipää. Sämpylöitä on kyllä ehdottomasti mukavempi tarjoilla, mutta vuokaleipä taas on nopeampi valmistaa. 

Vuokaleipää teen seuraavanlaisella ohjeella.

1 pussi kuivahiivaa
5dl vettä
2rkl sokeria
2,5tl suolaa
1dl öljyä tai voisulaa
2dl durumvehnäjauhoja
10-11dl muita jauhoja.

 Joskus teen pelkkää vehnäleipää, mutta useimmiten sekoitan mukaan leseitä tai ruisjauhoja. Taikina vaivataan normaaliin tpaaan ja annettaan kohota noin 40minuuttia. Sitten taikina jaetaan kahtia ja pyöritetään kahdeksi limpuksi. Limput voi paistaa sellaisenaan tai ne voi laittaa voideltuihin leipävuokiin. Kohotetaan vielä 30minuuttia ja sen jälkeen paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Jos en jaksa tehdä leivän eteen vaivaistyötä itse, laitan leipäkoneen töihin. Sillä saa vaivattomasti tuoretta leipää aikaan.  Kuvassa kauraleipä leipäkoneella tehtynä.

Leipäkoneleivän perusohje on seuraava:

2,5dl vettä
1,5tl suolaa
3tl sokeria
1tl kuivahiivaa
1rkl öljyä
455g jauhoja

Sen jälkeen valitsen vain keskipaahtoisen ohjelman leipökoneesta ja kone hoitaa loput.

Tälläisiä leipäterveisiä tällä kertaa. :)

Tyrni

Tänä vuonna tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni tyrnin poimimiseen ja säilömiseen. Kävin entisen työnantajani luona poimimassa tyrniä. Parin tunnin urakan päätteeksi minulla oli litran verran tyrniä. Sateisen kelin johdosta jouduin kotona hieman perkaamaan marjoja, koska niiden sateesta kostunut pinta keräsi itseensä kaikenlaisia roskia.

Perkaamisen jälkeen marjat kattilaan, sekaan hieman vettä. Keitin hetken, jotta marjat pehemenevät. Sitten sauvasekoittimella rikoin marjojen kuoret ja  kivet. Sen jälkeen uudelleen kattilaan kiehumaan hillosokerin kanssa. Sen jälkeen purkkeihin jäähtymään. Samaan aikaan toisella levylla oli mehumaija työssään. Sarjatuotannon makua oli, mutta mukavaa puuhaa. Kaikesta huolimatta.

Tuloksena oli lähes kaksi litraa hyytelöä, tai marmeladia. Hyvää oli. Kivetkin rikkoontuivat mukavasti, joten niistä ei ollut lopputuloksen kannalta muuta haittaa kuin se, että soseen väri hieman tummui.

Mehustusta

Mahumaija on ollut ahkerassa käytössä tässä taloudessa viimeisen parin viikon aikana. En enää edes muista, miten monta maijallista on tullut keitettyä. Paljon mehua on kuitenkin pakkasessa. Ja se on ihana asia kylmää talvea ajatellen. Kotittekoisesta mehusta saa energiaa ja vitamiineja pitkin talvea.

Meillä täällä kotona ei kasva kuin mustiaviinimarjoja. Niistä sain pari maijallista. Sitten pääsin noukkimaan lisää mustia tätini luota, samalla mukaan tarttui myös sangollinen karviaisia. Miehen siskon luota sain sangollisen punaisiaviinimarjoja (lemppareitani) ja jälleen sangollisen karviaisia. Ja kun luulin jo, että mehut oli keitetty, toi tätini vielä yhden sangon karviaisia. Mehut painottuu melkolailla karviaisiin, mutta ei se mitään, hyvää on. En tosin keittänyt oikeastaan paljaaltaan muuta kuin punaviinimarjat. Loput maijalliset sekoittelin mustista viinimarjoista, karviaisista, vadelmista, mansikoista ja raparperistä.

Suklaamuffinssit

Lomalla ollessani rakas ystävä tuli lauantai-iltana kylään. Yhdessä leivoimme kaffinisut. Kumpikaan meistä ei kyllä kahvia liiemmin juo, mutta teenisut kuulostaa kummalliselta! Suklaamuffinsseja siis syntyi, oikein herkullisia sellaisia. Ohje oli seuraavanlainen:

3 munaa
2½ dl sokeria
1tl vaniliinisokeria
100g voita
1dl maitoa
3½dl vehnäjauhoja
2rkl tummaa kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
150g tumma suklaata rouhittuna


1. Kuumenna uuni 175 asteeseen
2. Vaahdota munat ja sokeri
3. Sekoita sulatettu voi, maito ja kuivat aineet vuorotellen taikinaan
4. Lisää lopuksi suklaarouhe
5. Täytä muffinssivuat ja paista uunissa 15minuuttia.

Loman lopulla

Mökillä piti tietenkin käydä vielä ennen loman loppumista, arjen alkamista. Edellisessä postauksessa esittelinkin jo saunan ikkunaverhot. Lisäksi veimme saunan pieneen pukuhuoneeseen vanhan kirjahyllyn. Säilytystilaa tarvittiin ja tällainen vanha kirjahylly oli meillä tarpeettomana. Samainen hylly on aikoinaan ollut leikkimökissäni, joten sen kuluneesta ulkonäöstä huolimatta siihen liittyy rakkaita muistoja lapsuudestani.

Keli oli ihana. Rakastan tätä elokuun auringonpaistetta. Olisi ollut ihana jäädä mökille yöksi, mutta töiden alku esti tämän haaveen. No ei se mitään, vielä on ihanaa syksyä jäljellä.

Löysin myös ensimmäiset sienet tälle vuotta. Täytyy vielä käydä katselemassa lisää.

Mökkisaunaan ikkunaverhot

Mökillämme Suvirannassa saunan ikkuna on järvelle päin. Maisemat ovat ihanat, mutta ongelma tulee vastaan yksityisyyden kanssa. Jos nimittäin paikalla on enemmän väkeä, täytyy tupaan kulkea terassin kautta saunan ikkunan edestä. Tarvittiin siis ilmavat verhot, jotka päästävät valon sisään mutta ulkoa ei näe sisälle. Hmm, kriteerit olivat hieman vaativat. Yllätyksekseni onnistuin täydellisesti. Kuvat ovat tosin hieman huonoja, koska jostain syystä mökkisaunasta (tai saunasta ylipäätään) on kovin vaikea ottaa edustavia kuvia. Kangas on kaksinkertaista ikkunaverhokangasta anopin varastoista.

Vadelmien aika

Vadelmia on löytynyt tänä vuonna yllättävän paljon. Tai miten sen nyt ottaa. Toiset ovat puhuneet hyvästä satovuodesta. Toiset taas ovat kertoneet, ettei vadelmia tule lyhyen kukinta-ajan vuoksi. No oli miten oli, me olemme löytänee vadelmia melko hyvin. Mustikoiden laita onkin sitten toinen.

Vadelmia peratessa olen lajitellut marjat kolmeen ryhmään. Ykkösluokkaiset vadelmat pakastetaan kokonaisina ja ne myös käytetään kokonaisina. Kakkosluokkaiset vadelmat on tarkoitettu kuningatarhilloon ja huonoimmat mehuksi. Tosin tänä vuonna pakastin myös kakkos- ja kolmosluokkaiset marjat. Keitän niistä sitten hilloa ja mehua hieman myöhemmin syksyllä, kun aikaa on paremmin.

Yhtä kaikki, nautin syksyn tulosta. Nautin marjojen poimimisesta metsässä. siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, joka metsässä vallitsee. Niistä kaikista tuoksuista! Ja nautin pakastimen täyttämisestä. Talvella on taas mukava nautiskella marjaisia herkkuja.

Roadtrip

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina lähdimme Miehen kanssa reissuun, ensimmäiselle viralliselle kesälomareissulle. Vaan kun ongelmana oli se, ettemme osanneet oikein päättää mihin menisimme tai mitä tekisimme. Ennen lomaa ei ollut energiaa pysähtyä suunnittelemaan. No, niin sunnuntaina kamat kasaan ja autoon. Päädyimme käymään Jyväskylässä ja yövyimme Laukaalla Peurungan kylpylähotellissa. Maanantaiaamuna strattasimme aamupalan jälkeen vielä kiertelemään Kuopioon. Sen jälkeen nämä kotoilijat olivat valmiita palaamaan onnellisina kotiin. Kauhea hinku oli matkaan lähteä, mutta äkkiä kyllästyimme isojen kaupunkien hälinään. Kotiin oli niin ihana palata. Tässä hieman kuvia matkan varrelta.

Jyväskylässä oli hienoja kesäkukkia.

Peurungassa kylpylähotellin takana oli järvi. Huoneemme oli hieno, värit miellyttivät kovasti omaa silmää. Huoneessamme oli myös parveke, josta oli mukava näkymä järvelle.

Kuopiossa kiertelimme pääasiassa kauppoja ja katuja. Torin laidassa oli käynnissä iso rakennustyömaa.

Uusien tulokkaiden viikonloppu

Perjantaina pääsimme tapaamaan suvun nuorimmaista, ihanaa tyttövauvaa. Äiti sai tuliaiseksi mokkapaloja, omenapiirakkaa ja risottoa. Vauvalle veimme Miehen kanssa kutomani nutun ja pehmeän pupun. Vauva oli niin rauhallinen ja levollinen. Kutomani peitto oli jo käytössä. Totesin kuitenkin, että se jää pian pieneksi. Nyt onkin puikoilla jo uusi, isompi peitto. Mutta miten iloiseksi tulinkaan peiton käyttämisestä!

Vauva ei kuitenkaan ollut viikonlopun ainut uutukainen. Lauantaina meille kotiutui valkoinen kupla. Vuoden -67 kuplavolkkari. Kesäauto. Joku jo sanoikin, että kesäauto tähän aikaan syksystä. Mutta onhan kesää vielä jäljellä ja ensi kesäkin on tulossa. Tarkoitus olisi nyt talven aikana laitella kuplaa hieman parempaan kuntoon ja sitten ensi kesänä ajella. Voi, miten sekin on ihana!

Näissä ihanissa tunnelmissa menen katsomaan Kalevan kisoja seuranani Mies ja uusi peiton alku. Energistä viikkoa toivottelee Marleena.

Lomalla

Tämän viikon olemme saaneet Miehen kanssa olla jälleen lomalla. Ja ensi viikkokin on vielä lomaa, molemmilla. Miestä tosin hätyyteltiin jo töihin ensi viikoksi, mutta kieltäytyi. Onneksi! Saamme vielä nauttia viikon näistä ihanista yhteisistä lomapäivistä.

Viikko on tuntunut kestävän ikuisuuden. Niin monelaista on tapahtunut. Ihana pieni tyttövauvakin syntyi hartaan odotuksen jälkeen Miehen siskolle. Tänään pääsemme katsomaan tuota suloisuutta!

Keskiviikkona saimme tätini luoksemme oikein yökylään. Illan viilentyessä kutsuimme toisenkin tätini meille ja sitten laitettiin grilli kuumaksi. Yhteensä kuuden hengen voimin nautimme hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä tuoreiden vadelmien ja mustikoiden kera. Mikäs näin kesällä olisikaan sen parempaa?

Nyt suuntaan vielä keittelemään ruokaa tuoreelle äidille. Samalla seuraan puhelintani jännittyneesti; koska saamme viestin lähteä matkaan katsomaan suvun nuorimmaista. Jännittää!