Viikonlopun aamupaloja

Kesän kuluessa olen opetellut syömään aamupalaksi puuroa hillon kera. Viime aikoina puuron päälle on löytynyt myös tuoreita marjoja, ihan parasta!

Mustikassa en ole itse ehtinyt käydä, mutta onneksi isäni on marjastanut ahkerasti myös meidän pakastimen täyteen. Eilen sain viimeisen mustikkaerän, nyt riittää. Metsämansikat tulivat omasta kukkapenkistä. Muutama kesä sitten toimme marjastuksreissulta Miehen kanssa pienen hentoisen taimen. Vesialtaan vieressä isojen tuijien varjossa metsämansikka on alkanut rehottaa kunnolla. Olen saanut siitä satoa jopa pakastimeen asti! Kesän viimeiset herkut menevät kuitenkin suuhun puuron muodossa.

Keittelen muuten puuroni nykyisin seuraavalla kaavalla (ja on niin hyvää!): puolet nesteestä vettä, puolet maitoa. Sama puolitus myös hiutaleiden suhteen eli puolet kaurahiutaleita ja puolet 4viljan hiutaleita. Todella pehmeän makuista puuroa.

Mies ei välitä puurosta aamulla. Eilen illalla leivoin hyvää ja helppoa leipää, kohotukseen vaan täytyy varata aikaa. Tänä aamuna siitä riitti hyvin vielä aamupalaksikin.

2,5dl piimää
5dl vettä
40g hiivaa (laitoin pussillisen kuivahiivaa)
2tl suolaa
jauhoja yhteensä noin 12dl, taikina saa jäädä kuitenkin melko löysäksi
oma jauhoseokseni koostui kauraleseistä, myslistä, ruis- ja vehnäjauhoista.

Kohota taikinaa 2 tuntia. Jaa taikina kahtia ja leivo kaksi limppua. Kohota vielä 30 minuuttia.
Paista 220 asteta 30-45minuuttia.


Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!
-Marleena

Comeback - ja vähän matonkuteitakin..

Pitkästä, pitkästä aikaa palaan blogimaailmaan.
Viime aikoina elämä on ollut niin työllistettyä, että omaa aikaa ei ole ollut käytännössä ollenkaan. Tytär syntyi 4 kuukautta sitten, tässä siis lyhyesti kerrottuna viime aikaiset kuulumiset. Lapsi on täyttänyt elämämme ihmeellisyydellään. Perheemme kasvoi kahdesta kolmeksi. Muutos ottaa aikansa, mutta nyt alkavat päivittäiset rutiinit olla tuttuja jo äidille ja isällekin.

Omat harrastukseni ja kotoilun jouduin kuitenkin jättämään paitsioon heti alkuraskauden aikana. Pahoinvointini oli kovaa ja kesti pitkälle yli puolen välin. Oksensin myös vielä synnytyssalissakin. Voimat ovat siis olleet vähissä ja käsityötkin ovat jääneet tekemättä. Innostus on kuitenkin kova ja pää pursuaa ideoita.

Yhden kauan suunnitteilla olleen maton sain kuitenkin tässä taannoin aikaiseksi. Saimme vauvaa varten ison määrän käytettyjä vaatteita eräältä sukulaiselta. Osa vaatteista oli kuitenkin niin huono kuntoisia, etten halunnut käyttää niitä tyttäremme päällä. Matonkuteeksi niistä kuitenkin oli. 15 bodista ja yhdestä miesten t-paidasta syntyi vessaamme uusi matto. Maton halkaisija on 80cm.

 Näissä merkeissä riennän katsomaan päiväunilta herännyttä rakasta, 

Marleena