Kirpputorilta bongattua

Joitakin viikkoja sitten kävin paikallisella kirpputorilla ihan muunlaista kohdetta etsimässä. Mukaani tarttuivat kuitenkin yhdistelmävaunut, Firkonin F7 -malliset. Näillehän ei meidän taloudessa vielä varsinaisesti käyttöä ole, mutta en voinut jättää niitä sinne; hinta oli nimittäin sen verran edullinen. Olimme kyllä Miehen kanssa harkinneet matkasängyn ostamista kummityttöä ajatellen, mutta ehkä nämä turkoosit ihanuudet korvaavat matkasängyn ainakin jonkin aikaa.

Vaunut olivat hintaansa nähden erittäin siistit. Yksi jousi puuttui, mutta Mies korjasi sen alta aikayksikön. Minä pesin kaikki kangasosat ja väri raikastui. Pientä nukkaa oli jalkojen paikoissa, mutta nukkaleikkurilla selvittiin siitäkin. Nyt ovat kuin uudet. Kummityttökin on niissä jo vieraillut, eikä nostanut ollenkaan meteliä. Eli kai myös loppukäyttäjä oli tyytyväinen. Nyt olisi vielä hakusessa/työn alla väriin sopiva peite tuonne.

Kummitytön ristiäiset edessä

Tänään on tulossa hieno päivä. Miehestä ja minusta tulee kummeja, sylikummeja. Lapsi on suloinen, ihana, pehmeä.

Vanhemmat eivät hopeista piitanneet, joten viemme tytölle omenapuun. Omaan pihaan istutettu omenpuu kasvaa sitten tytön kanssa samaan tahtiin. Kudoin tytölle myös isomman peitteen, vanha kun tuppaa jäämään jo pieneksi. Uusi on isompi ja paksumpi. Peitteen sisään piilotimme vielä Hackmanin Niiskuneiti lastenlusikan.

Näiden kuvien myötä toivottelen oikein mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille! Suuntaan tästä vähitellen laittautumaan ristiäisiä varten. -Marleena-

Syyskattaus

Oranssi ja poltettu oranssi kuuluvat oman sisustuksemme syysväreihin. Tässä kuvia syyskattauksestamme keittiön pöydässä. Asetelmassa on käytetty tekokukkia, Ultimate thule- juomalaseja tuikkukippoina ja sopivan väirstä lahjanarua somisteena.

Kauppakassillinen omppuja

Vanhempieni naapuri kuskaa näin syksyisin pussikaupalla omenia heidän ovensa eteen. Äitiäni ei tuo säilömispuuha enää innosta, minulla on enemmän paloa siihen asiaan. Niimpä ensimmäisestä kauppakassista keittelin mehua, omput kun olivat sen verta huonokuntoisia. Mehusta tuli ihan mukavaa vaihtelua, vaikka se ei tokikaan maussa marjamehuja voita.

Metsän antimia jälleen kerran

Säilömisestä ei tule tässä talossa ilmeisesti loppua ollenkaan! Rakastan syksyistä metsää yli kaiken. Siitä johtuen en malta olla poissa sieltä! Ja aina on otettava mukaan astioita, poimuri ja veitsi. "Siltä varalta, että löydän hyvän marjapaikan...tai muutaman sienen..". Nyt tähän on kyllä tultava piste, sillä pakkanen on jo ääriään myöten täynnä.

Edellisen reissun saaliina 3L mustikkaa sekä hyytelöä varten 4,5 L puolukkaa. Sivutuotteena sain myös reippaasti kangassieniä. Meinasi jo astiat loppua metsässä ollessa, täytyi turvautua muovipussiin! Nyt lopetan. Oikeasti. Ainakin seuraavan kerran jälkeen.

Domino shake

 Itselleni keksit eivät ainakaan maistu pehmenneet keksit. Meille olikin jäänyt jostain kahvikattauksesta yli muutama dominokeksi. Ne saivat uuden elämän pirtelön muodossa.

Domino shake -pirtelöä tehtiin joskus yläasteella kotitaloustunneilla. Se oli niin huippuhyvää, että ihastuimme luokkakaverin kanssa siihen ikihyviksi. Sitä sitten tehtiin herkuttelu mielessä koulun jälkeen, tuhottiin kaikki kotiemme dominovarastot. Ohje on seuraaavanlainen:

150g dominokeksejä
5dl maitoa
5dl vaniliajäätelöä
2rkl kaakaota

Keksit murskataan ensin, käsin tai jotain apuvälinettä käyttäen. Sen jälkeen loput aineet yhdistetään normaalin pirtelön tapaan. Ja maukas jälkiruoka on valmis!

Itse tein hieman pienemmän erän, koska pehmenneitä keksejä ei ollut kovin paljoa. Siitä tuli juuri sopivasti yksi annos, Mies kun ei ollut kiinnostunut tästä vuosien takaisesta herkustani!

Pihlajanmarjat

Opiskeluaikoina näin käsistään kätevän opiskelukaverin tekevän kranssia pihlajanmarjoista. Ihastuin ideaan niin paljon, että kokeilin sitä silloin lähes samantien omien pihlajien marjoista. Siitä lähtien pihlajanmarjakrassit ovat kuuluneet syksyyni. Tänä vuonna kranssista tuli hieman soikea, mutta ei se mitään haittaa. Kranssi saa roikkua ovessa, kunnes marjat ovat menneet ikävän näköisiksi.

Puolukkahyytelö

Puolukka on meidän taloudessa sellainen hyvä marja, jota ei tule käytettyä juuri ollenkaan. Viime vuonna pakastin muutaman rasian kokonaisia puolukoita, mutta ei niitä tullut käytettyä. Survosta nyt ei tule käytettyä senkään vertaa. Päätin tänä vuonna tehdä hyytelöä. Josko se tekisi paremmin kauppansa talven aikana.

Hyytelön tein seuraavalla ohjeella (määrät laskin sopiviksi marjasaaliin mukaan):

5L puoliraakoja puolukoita
5dl vettä
2kg sokeria

Keitin vettä ja marjoja 15-20minuuttia, siivilöin mehun ja lisäsin sokerin. Lämmitin liedellä ihan hetken, noin pari minuuttia, kunnes sokeri suli. En päästänyt kuplimaan tai kiehumaan. Sitten vaan pakasterasioihin hyytymään. Hyytyminen siis tapahtui tosiaan vasta rasioissa, aines oli melko löysää vielä kaadettaessa.

Anopin aarteita

Eräänä sunnuntaina olimme iltapäiväkahvila Miehen vanhempien luona. Tuli anopin kanssa puheeksi sienet. Hän oli takapihalla ruohoa leikatessa huomannut nättejä sieniä ja säästänyt ne. Mentiin katsomaan ja kappas, ne olivat ihka aitoja herkkutatteja! Minä juoksin äkkiä sisälle hakemaan veitsen ja muovipussin. Kiirekin oli, ihan kuin sienet olisivat karanneet sillä välin! Kotona paistoin sienet pannulla, niin että neste irtosi. Sen jälkeen pakastimeen odottamaan tulevaa talvea. Kannatti käydä kahvilla anoppilassa!

Viikonlopun voima-aamiainen

Joskus elämässä tulee takaiskuja vastaan. Nyt tuli itselleni yksi vastaan. Lauantaiaamuna yritin voimaannutta itseäni kunnon aamiaisen parissa. Ohranryynipuuroa, kotitekoista mehua ja hyvää luettavaa. Ei toiminut vielä lauantaina, mutta nyt on jo parempi olo. Nokka kohti uusia haasteita!

Leipää

Kesän aikana on tullut jälleen leivottoa melko paljon leipää. Rakastan uunituoretta leipää. Usein minulla onkin tapana laittaa leipätaikina kohoamaan sunnuntaisin. Silloin ei saa kaupasta tuoretta leipää, mutta Mies tarvitsee maanantaiksi töihin eväsleipää. Jos sunnuntaina on tulossa vielä vieraita kylään, teen kaksinkertaisin annoksen ja tarjoamme Miehen kanssa kahvin seuralaiseksi tuoretta leipää kinkun, juuston ja kurkkuviipaleiden kera. Miehen sisko kyllä kysyikin jo, että leivotko joka sunnuntai sämpylöitä. En leivo, silloin vain kun huvitttaa.

 Sämpylöiden ohjeen olen jo aimmin jakanut kanssanne, se löytyy täältä.

Tänä kesänä olen opettelut tekemään myös vuokaleipää. Sämpylöitä on kyllä ehdottomasti mukavempi tarjoilla, mutta vuokaleipä taas on nopeampi valmistaa. 

Vuokaleipää teen seuraavanlaisella ohjeella.

1 pussi kuivahiivaa
5dl vettä
2rkl sokeria
2,5tl suolaa
1dl öljyä tai voisulaa
2dl durumvehnäjauhoja
10-11dl muita jauhoja.

 Joskus teen pelkkää vehnäleipää, mutta useimmiten sekoitan mukaan leseitä tai ruisjauhoja. Taikina vaivataan normaaliin tpaaan ja annettaan kohota noin 40minuuttia. Sitten taikina jaetaan kahtia ja pyöritetään kahdeksi limpuksi. Limput voi paistaa sellaisenaan tai ne voi laittaa voideltuihin leipävuokiin. Kohotetaan vielä 30minuuttia ja sen jälkeen paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Jos en jaksa tehdä leivän eteen vaivaistyötä itse, laitan leipäkoneen töihin. Sillä saa vaivattomasti tuoretta leipää aikaan.  Kuvassa kauraleipä leipäkoneella tehtynä.

Leipäkoneleivän perusohje on seuraava:

2,5dl vettä
1,5tl suolaa
3tl sokeria
1tl kuivahiivaa
1rkl öljyä
455g jauhoja

Sen jälkeen valitsen vain keskipaahtoisen ohjelman leipökoneesta ja kone hoitaa loput.

Tälläisiä leipäterveisiä tällä kertaa. :)

Tyrni

Tänä vuonna tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni tyrnin poimimiseen ja säilömiseen. Kävin entisen työnantajani luona poimimassa tyrniä. Parin tunnin urakan päätteeksi minulla oli litran verran tyrniä. Sateisen kelin johdosta jouduin kotona hieman perkaamaan marjoja, koska niiden sateesta kostunut pinta keräsi itseensä kaikenlaisia roskia.

Perkaamisen jälkeen marjat kattilaan, sekaan hieman vettä. Keitin hetken, jotta marjat pehemenevät. Sitten sauvasekoittimella rikoin marjojen kuoret ja  kivet. Sen jälkeen uudelleen kattilaan kiehumaan hillosokerin kanssa. Sen jälkeen purkkeihin jäähtymään. Samaan aikaan toisella levylla oli mehumaija työssään. Sarjatuotannon makua oli, mutta mukavaa puuhaa. Kaikesta huolimatta.

Tuloksena oli lähes kaksi litraa hyytelöä, tai marmeladia. Hyvää oli. Kivetkin rikkoontuivat mukavasti, joten niistä ei ollut lopputuloksen kannalta muuta haittaa kuin se, että soseen väri hieman tummui.

Mehustusta

Mahumaija on ollut ahkerassa käytössä tässä taloudessa viimeisen parin viikon aikana. En enää edes muista, miten monta maijallista on tullut keitettyä. Paljon mehua on kuitenkin pakkasessa. Ja se on ihana asia kylmää talvea ajatellen. Kotittekoisesta mehusta saa energiaa ja vitamiineja pitkin talvea.

Meillä täällä kotona ei kasva kuin mustiaviinimarjoja. Niistä sain pari maijallista. Sitten pääsin noukkimaan lisää mustia tätini luota, samalla mukaan tarttui myös sangollinen karviaisia. Miehen siskon luota sain sangollisen punaisiaviinimarjoja (lemppareitani) ja jälleen sangollisen karviaisia. Ja kun luulin jo, että mehut oli keitetty, toi tätini vielä yhden sangon karviaisia. Mehut painottuu melkolailla karviaisiin, mutta ei se mitään, hyvää on. En tosin keittänyt oikeastaan paljaaltaan muuta kuin punaviinimarjat. Loput maijalliset sekoittelin mustista viinimarjoista, karviaisista, vadelmista, mansikoista ja raparperistä.

Suklaamuffinssit

Lomalla ollessani rakas ystävä tuli lauantai-iltana kylään. Yhdessä leivoimme kaffinisut. Kumpikaan meistä ei kyllä kahvia liiemmin juo, mutta teenisut kuulostaa kummalliselta! Suklaamuffinsseja siis syntyi, oikein herkullisia sellaisia. Ohje oli seuraavanlainen:

3 munaa
2½ dl sokeria
1tl vaniliinisokeria
100g voita
1dl maitoa
3½dl vehnäjauhoja
2rkl tummaa kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
150g tumma suklaata rouhittuna


1. Kuumenna uuni 175 asteeseen
2. Vaahdota munat ja sokeri
3. Sekoita sulatettu voi, maito ja kuivat aineet vuorotellen taikinaan
4. Lisää lopuksi suklaarouhe
5. Täytä muffinssivuat ja paista uunissa 15minuuttia.

Loman lopulla

Mökillä piti tietenkin käydä vielä ennen loman loppumista, arjen alkamista. Edellisessä postauksessa esittelinkin jo saunan ikkunaverhot. Lisäksi veimme saunan pieneen pukuhuoneeseen vanhan kirjahyllyn. Säilytystilaa tarvittiin ja tällainen vanha kirjahylly oli meillä tarpeettomana. Samainen hylly on aikoinaan ollut leikkimökissäni, joten sen kuluneesta ulkonäöstä huolimatta siihen liittyy rakkaita muistoja lapsuudestani.

Keli oli ihana. Rakastan tätä elokuun auringonpaistetta. Olisi ollut ihana jäädä mökille yöksi, mutta töiden alku esti tämän haaveen. No ei se mitään, vielä on ihanaa syksyä jäljellä.

Löysin myös ensimmäiset sienet tälle vuotta. Täytyy vielä käydä katselemassa lisää.

Mökkisaunaan ikkunaverhot

Mökillämme Suvirannassa saunan ikkuna on järvelle päin. Maisemat ovat ihanat, mutta ongelma tulee vastaan yksityisyyden kanssa. Jos nimittäin paikalla on enemmän väkeä, täytyy tupaan kulkea terassin kautta saunan ikkunan edestä. Tarvittiin siis ilmavat verhot, jotka päästävät valon sisään mutta ulkoa ei näe sisälle. Hmm, kriteerit olivat hieman vaativat. Yllätyksekseni onnistuin täydellisesti. Kuvat ovat tosin hieman huonoja, koska jostain syystä mökkisaunasta (tai saunasta ylipäätään) on kovin vaikea ottaa edustavia kuvia. Kangas on kaksinkertaista ikkunaverhokangasta anopin varastoista.

Vadelmien aika

Vadelmia on löytynyt tänä vuonna yllättävän paljon. Tai miten sen nyt ottaa. Toiset ovat puhuneet hyvästä satovuodesta. Toiset taas ovat kertoneet, ettei vadelmia tule lyhyen kukinta-ajan vuoksi. No oli miten oli, me olemme löytänee vadelmia melko hyvin. Mustikoiden laita onkin sitten toinen.

Vadelmia peratessa olen lajitellut marjat kolmeen ryhmään. Ykkösluokkaiset vadelmat pakastetaan kokonaisina ja ne myös käytetään kokonaisina. Kakkosluokkaiset vadelmat on tarkoitettu kuningatarhilloon ja huonoimmat mehuksi. Tosin tänä vuonna pakastin myös kakkos- ja kolmosluokkaiset marjat. Keitän niistä sitten hilloa ja mehua hieman myöhemmin syksyllä, kun aikaa on paremmin.

Yhtä kaikki, nautin syksyn tulosta. Nautin marjojen poimimisesta metsässä. siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, joka metsässä vallitsee. Niistä kaikista tuoksuista! Ja nautin pakastimen täyttämisestä. Talvella on taas mukava nautiskella marjaisia herkkuja.