Kotimme on siis valmistunut 1987. Keittiö oli alkuperäisasussaan. Kaapistot ja ovet olivat periaatteessa melko hyväkuntoisia ikäänsä nähden (äidille kiitos hyvästä huolenpidosta ja ahkerasta siivoamisesta!). Kuitenkin jotain uutta ja oman näköistä piti saada.
Miehen kanssa pyörittelimme kahta vaihtoehtoa mielessämme. Olisimme voineet hankkia upouuden keittiön. Tai sitten tuunata vanhaa. Ja päädyimme jälkimmäiseen. Perusteluna päätökseen olivat tulevaisuuden suunnitelmat. Meillä on haaveissa laajentaa taloamme muutaman makuuhuoneen verran. Tällä hetkellä keittiö on hyvin pieni ja laajennuksen myötä haluamme samalla myös pientä lisätilaa keittiön puolelle. Nyt uusi keittiö olisi siis laajennuksen kannalta hankala juttu. Sijoittaa ensin iso summa keittiöön, jota ei kuitenkaan pysty hyödyntämään kokonaan uudelleen laajennuksen myötä. Näin päädyimme keittiön kasvojen kohotukseen.
Ensin muutama kuva lähtötilanteesta.
Keittiökaapistojen rungot säilyivät samoina, vaihdoimme vain ovet ja vetimet. Mies teki töissä ovet pellistä. Ne ovat siis nyt kestävät pinnaltaan ja helpot pitää puhtaina! Ääni ovissa oli ensin varsin kumiseva, mutta huopatassuilla saimme kivasti vaimennusta aikaan. Keittiön tasoista onkin ollut jo esittelyssä kuvia. Ne maalasimme mustiksi. Lisäksi ikkunan alle teimme tyhjään tilaan avohyllyjä ja niiden eteen ompelin verhon.
Pienestä keittiöstä on muuten hankala taiteilla hyvännäköisiä kuvia! Seuraavana remonttikohteena on puuhella. Punainen tiili saa valkoisen pinnan, kunhan inspiraatio iskee.
Nyt keittiö on mieleinen. Tykkään. Kovasti. Ovet ovat niin ihanat, etten voisi parempaa kuvitellakaan. Lisäksi tuo verho miellyttää silmää myös kovasti. Verhon käytännöllisyydestä en vielä tiedä, se on vasta testissä.
Näissä merkeissä mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee Marleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti