Kiirettä pitää

Huh, miten viikko vierähtää nopeasti! Keittiökaappien uudet ovet ovat paikallaan, mutta paljon on vielä silti hommia. Ajattelin nyt samalla käydä kevätsiivomielessä läpi kaikki kaapit, kun niitä nyt on tongittu muutenkin. Se projekti on vielä niiin kesken, että lähes masentaa.

Toisekseen laina- ja asuntokaupat ovat pitäneet meidät kiireisinä ja mietteliäinä. Olemme lähes puolitoista vuotta asuttaneet Miehen kanssa kahdestaan lapsuudenkotiani. Vanhempani ostivat kolmion kerrostalosta läheltä keskustaa. Ja me ostimme talon heiltä. Erinäisistä ASP- eli asuntosäästökuvioista johtuen kauppa saatiin kuitenkin viralliseksi vasta tänään. Nyt talo on meidän nimissämme virallisesti. Mutta sen aikaansaaminen on väsyttänyt. Kaikenlaista paperisotaa pitänyt käydä, moneen suuntaan.

Tässä vielä muutama kuva kodistamme.

Yritän ehtiä päivittelemään jotain järkevämpää loppuviikosta. Nyt on takki niin tyhjä. Olo on onnellinen, kun saatiin kauppa vihdoin viralliseksi, mutta väsyttää jotenkin oudosti silti. Menen silittämään ison pyykkivuoren, josko se olisi riittävän ei-ajattelua -vaativaa hommaa täksi illaksi. Palataan!